”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa” oli aikanaan kirkon anekauppiaiden myyntilause. Nykyään kirkon edustajien ei tarvitse huolehtia markkinoinnista tai myyntistrategioista, sillä seurakuntien toimintaa pidetään yllä kirkollisveron avulla.Suomen evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko voivat Suomen lain puitteissa kerätä jäseniltään veroja. Muut uskonnolliset yhdyskunnat eivät omista verotusoikeutta. Vuonna 2015 keskimääräinen kirkollisvero oli 1,43 % ja käytännössä vero peritään kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen mukaan. Vuonna 2013 kirkollisveroa maksoi noin 2,9 miljoonaa ihmistä, tuoden kassaan noin 916 miljoonan euron tuoton. Myös yhteisöt osallistuvat kirkon talkoisiin, sillä vuoden 2013 yhteisöveron tuotosta kirkollisveron osuus oli 2,43 %. Kirkollisveron maksetaan nimensä mukaisesti kirkon ja seurakunnan toiminnan ylläpitämiseksi. Varoilla rahoitetaan paikkakuntien diakoniatyötä, perheiden ja nuorten tukemista hädän hetkellä, vauvamuskareita, jumalanpalveluksia, sielunhoitoja ja rippikoulujen toimintaa.Viime vuosien aikana eräs nimeltä mainitsematon naishenkilö on Suomen politiikassa edesauttanut kirkosta eroamista omilla lausunnoillaan. Tämä on esimerkki siitä, kuinka valtio, yhteiskunta ja kirkko elävät erilaisissa arvomaailmoissa. Tästä johtuen Suomen olisi syytä harkita Yhdysvaltojen mallia, jossa kirkko ja valtio toimivat erillään omilla resursseillaan.Kirkollisverojen pudotessa moni seurakunnan kanssa tekemisissä oleva henkilö väittää, että myös hyvinvointiyhteiskunta rappeutuu. Toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka on ihmisten ostovoiman vahvistuminen, jolla valtio ja täten myös kirkko keräävät enemmän varoja toimintaansa. Hyväksi onneksi Suomen kirkko tarjoaa ihmisille vapauden erota kirkosta ja olla maksamatta kirkollisveroa. Tämä on korkeakulttuurisen sivilisaation elinehto.