Suomen tulovero

Verotus on korkean sivilisaation tunnusmerkki. Tai ainakin näin suurin osa meistä uskottelee itselle. Taantuman jälkilöylyissä verotuksen kiristäminen muistuttaa omaa häntäänsä syövää käärmettä. Suomen valtion on aika myöntää, että verotuksen ja erityisesti tuloveron kiristäminen tuo ainekset yhteiskunnan romahtamiseen.

Tulovero tarkoittaa nimensä mukaisesti henkilön tai yhteisöjen tuloista perittävää veroa. Tulovero jakautuu yksityishenkilöiden ansiotuloihin ja pääomatuloihin. Esimerkiksi palkka ja eläke lasketaan ansiotuloiksi, kun taas pääomatuloihin lasketaan omaisuutta kerryttävä tulonlähde. Tulovero, kuten moni muukin vero Suomessa, on progressiivinen, tarkoittaen sitä, että mitä enemmän henkilö ansaitsee, sitä korkeampi on tämän tuloveroprosentti.

Pääomatuloista maksetaan valtiolle noin 30 %, jonka päälle lisätään vielä kunnallisvero, kirkolle ja sosiaaliturvamaksuja. Otetaan vielä huomioon arvonlisävero jokaisesta ostetusta tuotteesta ja esimerkiksi työnantajan maksut valtiolle. Lopulta päädymme kysymykseen, joka kyseenalaistaa verotuksen korkean sivilisaation tunnusmerkkinä.

Entäpä yhteisöjen tulovero? Yhteisöihin lasketaan mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, säätiöt ja asunto-osakeyhtiöt joiden yhteisöveron perii valtio, kunnat ja seurakunnat. Yhteisöveroa on vuosien varressa muunneltu tiuhaan tahtiin lähinnä poliittisissa taisteluissa. Vuonna 2014 yhteisöveroa laskettiin peräti 4,5 % Suomen yritysten kilpailukykyä parantamiseksi. Nykyään yhteisövero on 20 %.

Korkeampi tulovero syö ihmisten ostovoimaa, tarkoittaen sitä, että kulutusta pitää ruokkia joko lainoilla tai kuluttamalla vähemmän hyödykkeitä ja palveluita. Molemmat vaihtoehdot ovat haitallisia talouskasvun suhteen. Tästä todisteena Suomen valtion velkaantuminen ja verotuksen kiristäminen.

Verotus on toisin sanoen laillistettua varkautta.