Veropakolaiseksi ulkomaille

Euroopan Unionin perustuslain mukaisesti jäsenmaat eivät voi rajoittaa työvoiman tai pääoman liikkuvuutta jäsenmaasta toiseen. Näin ollen jäsenmaat kilpailevat keskenään ja tuottavat lisäarvoa omissa yhteiskunnissa. Mutta miten on asian laita verotuksen suhteen?

Humanitaarisen tai poliittisen kriisin tuloksena on usein kasvava pakolaisaalto. Oli kyse Syyrian sodasta tai Kreikan talouden romahtamisesta, lopulta ihmiset etsivät onnea ja parempaa elintasoa jostain muualta. Kansainväliset yhteisöt ja ihmiset hyväksyvät näin valitettavan tragedian välttämättömyytenä. Mutta miksi veropakolaisia katsotaan alentavalla silmällä?

Eläkeläisten maastamuutto on kasvanut vuosien varrella ja varsinkin Portugali ja Espanja löytyvät eläkeläisten toivelistoilta. Eikä ihme, sillä Suomen rankat talvet, pimeät syksyt ja absurdi verotusaste laskevat eläkeläisten elintasoa. Näin ollen matalan hintatason aurinkoiset maat erittäin hyvillä terveydenhuoltojärjestelmillään vetävät luonnollisesti puoleensa.

Jos Etelä-Eurooppa on eläkeläisten kohdemaa, tuntuu Viro puolestaan olevan suomalaisten yrittäjien luvattu maa. Lähes olematon yritysvero, koulutettu työmaa ja valtio, joka ei puutu ihmisten tekemisiin yhtä pakkomielteisesti kuin Suomen hallitus, ovat kaikki yrittämiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä.

Irlanti ja Malta ovat kaksi maata, joihin koulutettu eurooppalainen nuoriso on suunnannut viimeisten vuosien aikana. Irlannin ja Maltan kilpailukykyinen yritysvero sekä mainio (edullinen) julkinen sektori päihittää Suomen mennen tullen.

Veropakolaisuuden tulisi olla yhtä hyväksyttävää kuin yleinen pakolaisuus. Ihmiset, jotka haluavat paeta korkeaa verotusta, etsivät samoja asioita kuin muutkin pakolaiset: vapautta, elintasoa ja onnellisuutta.